Voikukat

Meikäläiset voikukat tunnetaan kollektiivinimellä Taraxacum officinale, mutta oikeastaan voikukista tulisi puhua monikossa, sillä ne ovat valtavan monimuotoinen, Suomessa noin 500 pikkulajin muodostama ryhmä (jotka 12 sektiossa). Voikukkien lajirunsauteen on syynä apomiksia: suurin osa niistä lisääntyy suvuttomasti, ilman edeltävää pölytystä kehittyvistä siemenistä.

Juurista on paahdettu kahvinkorviketta, mykeröistä saa oivaa simaa ja viiniä.
(LuontoPortti)

Muutamien voikukkalajien juuri voi sisältää jopa 24% inuliini-nimistä tärkkelystä, josta saksalaiset viime sodan aikana valmistivat alkoholia ja venäläiset kumia.

Muihin viljeltyihin salaatteihin verrattuna voikukka sisältää noin kolminkertaisen määrän vitamiineja ja kivennäisaineita, ja on ravintona huomattavasti niitä arvokkaampaa. (Timotei..., 277)

Yhdessä mykerössä on parisen sataa siementä ja yksi hyvinvoiva kasvi tuottaa kolmisen tuhatta siementä. Kovakuorinen pähkylä kestää matkan sian tai lehmän suoliston läpi. siementen itävyys on erinomainen ja ne säilyvät elävinä vuosikausia maahan hautautuneina. (Suomen Luonto Kasvit, 158)

Voikukka on Kannuksen nimikkokasvisuku. (Luonnonkukat, 181)

Posted on 21 de maio de 2020, 06:35 PM by