Leskenlehti

Sekä leskenlehden lehtiä että juuria on käytetty ainakin antiikin ajoista asti yskään, keuhkotautien ja muihin hengityselinten vaivoihin sekä haavojen ja iho-ongelmien hoitoon. Lehtiä on käytetty teenä tai keitteenä. Lehtiä on myös poltettu tupakan tapaan yskää ja astmaa vastaan. Rohdoskäyttöön viittaa myös kasvin tieteellinen nimi: sana tussilago tulee sanoista tussis, yskä, ja agere, poistaa.[4][6] Samaan käyttötarkoitukseen viittaa leskenlehden kansanomainen nimi "yskäruoho".[7]

Leskenlehteä käytetään vielä nykyisin ysköksiä irrottavan aineena nielun ja henkitorven tulehduksissa. 1980-luvulla on kuitenkin todettu kasvin olevan myrkyllinen ja aiheuttavan syöpää.[6] Kasvin kukat ja lehdet sisältävät maksalle haitallisia ja syöpää aiheuttavia pyrrolitsidiinialkaloideja (mm. senkirkiiniä (senkirkine C19H27NO6 CAS-numero 2318-18-5) ja tussilagiinia (tussilagine C10H17NO3 CAS-numero 80151-77-5))

Kansankielessä "varsankavio" (lehdistä) ja "viluruoho" (yskälääkkeenä).
Kukinnon keskellä kolmisenkymmentä torvimaista hedekukkaa, jotka erittävät mettä. Mykerön laidalla toista sataa kielimäistä hedekukkaa.
Kehittynyt aikanaan Alpeilla jääkauden aikana - sopeutunut kasvamaan jäätikön sulavesivirtojen kasaamilla moreenipatjoilla. (Timotei..., 40)

Leskenlehti on Itä-Uudenmaan maakuntakukka. (Luonnonkukat, 165)

Posted on 20 de maio de 2020, 11:18 AM by